Kajaanin Onnela-koti on monelle onnellinen koti

Oletko koskaan miettinyt, minkälaista olisi asua Onnelassa?
Tästä kertovat meille ne parhaat asiantuntijat eli Onnela-kodin asukkaat, jututtajana toimi hoitajamme Krista.

No minä oon kyllä nauttinu. Ei tämä hassumpi paikka ole asua. Tuo ruokailu on kyllä hyvä. Ja vapaus liikkua, kertoo Matti. Mies on asunut Kajaanin Onnela-kodissa jo viisi vuotta.

Matti viihtyy päivät pääosin omassa pienessä kaksiossaan, jollaisia suurin osa Onnela-kodin 35 asunnosta on. Iltaisin tulee toisinaan vietettyä aikaa muiden asukkaiden seurassa yhteisissä tiloissa. Katsellaan yhdessä elokuvia, saunotaan tai grillataan kesällä ulkona makkaraa. Talon omalla kuntosalilla tulee jumpattua, jos ei omalla ajalla niin kerran viikossa ohjatussa äijäjumpassa. Matti on nuorempana harrastanut avantouintia.

Onnelan takapihalla virtaa Kajaaninjoki. Kauniiden näkymien lisäksi joki tarjoaa virkistystä – Mattikin on pulahtanut muistin virkistykseksi ihan Onnelan takapihalla sijaitsevaan avantoon pari talvea sitten, hoitajan kanssa.

Siellä kyllä haihtuu kaikki mielestä henkisesti ja fyysisesti. En minä enää, alkaa tuo ikä jo painaa niin. Nuorempana siinä oli vähän semmoista näyttämisen tarvettakin, Matti muistelee.

Onnela-kodin sijainti on loistava. Jokinäköala on yksi etu, rauhallinen alue toinen. Talo sijaitsee keskeisellä paikalla – Vain kilometrin päässä keskustan palveluista. Tilat on rakennettu vuonna 2001 Kajaanin asuntomessualueelle, ja otettu käyttöön samana syksynä. Alkuaikoina talon toiminta oli ohjauspainotteista, ja taloon muutettiin asumaan hyväkuntoisena. Tämän päivän tarpeet ovat muokanneet palvelutarjontaa, ja nykyään talossa on 10 tehostetun palveluasumisen paikkaa ja apua saatavilla vuorokauden ympäri.

Onnelassa tärkeäksi koetaan lämmin tunnelma ja mukavat ihmiset. Arkea todella pyritään tarkastelemaan yksilöllisesti asukkaiden näkökulmasta. Jos nukuttaa myöhään, silloin nukutaan. Aamuvirkut hiippailevat omatoimisesti puurolle – varhaisimmat jo viiden jälkeen. Päivittäiset viriketuokiot pyritään järjestämään monipuolisesti kaikkia kuunnellen. Virikkeellisyys ei rajoitu pelkkiin ohjattuihin tuokioihin, vaan pyritään tuomaan osaksi hyvää ja mielekästä arkea.

Paras puoli on mukavat ihmiset. Oon tykänny täällä olla, kertoo Aila.

Naisella on viime aikoina riittänyt kiireitä. Aila on haastatellut yhdessä palveluesimiehen kanssa työnhakijoita. Edellinen haastattelu oli tänä aamuna – ”Ihan tosi mukava tyttö se oli. Ihan tosi mukava”, Aila kehuu.

Onnelassa on tänä syksynä lähestytty rekrytointihommia asukkaan näkövinkkelistä – heitähän tänne ollaan tulossa hoitamaan. Vapaatakin aikaa Ailalle sentään on jäänyt. Ihan hänen kotinsa seinän takana sijaitsee Onnelan aistihuone Kianto. Paikka on Ailan mielestä tosi kiva.  ”Aina ohi kulkiessa minä vilkaisen, että onko täällä kettään. Ja voin tulla juttelemaan.”

Aistihuoneessa voi rauhoittua yksin tai muiden asukkaiden kanssa, kokeilla kävelyä pitkospuilla, uittaa kättä vedessä. Kuunnella musiikkia tai hiljaisuutta. Hoitajalle se on toisinaan se rauhallinen paikka istahtaa kirjaamaan.

Henkilökunnan vaihtuvuus talossa on pientä. Vuosien varrella hoitajat ovat oppineet arvostamaan toistensa vahvuuksia ja erilaista tapaa tehdä hyvää hoitotyötä.

 

Asukkaiden hoivan tarve on vaihtelevaa. Osa tarvitsee ympärivuorokautista apua, osa pärjäilee vielä melko hyvin itsekseen. Reino on asunut Onnelassa kohta kokonaisen vuoden.

En minä moittimaankaan voi mennä henkilökuntaa, mies pohtii kysyttäessä mitä mieltä hän on talon palveluista. Hän on kaikin puolin ihan tyytyväinen nykyiseen kotiinsa. Ei kai tämä hassumpi ole sillä tavalla. Vähä minä itekkin välillä ihmettelen, että mitä varten minä oon täällä. 

Myös tältä mieheltä talon tarjoama ruoka saa kiitosta.

Täällä kun saa sen ruuan. Osaan minä tavallaan itekkin jollain lailla ruokaa laittaa. Ei vaan ole niin varma, ettei sen syömisestä mee maha sekaisin, Reino hymähtää.

Teksti ja kuvat: Krista Kelloniemi, Onnela-kodin hoitaja