Osa 3: Pitkän uran aikana mieleen jäänyttä

Saila Partanen
Yrjö ja Hanna Kodit

Pitkän uran aikana mieleen jäänyttä

Puheenvuorossani liittyen asumiseen yhteisöllisesti ja sen toteuttamiseen pyydettiin kokemuksia ja niiden tuomia oppeja. Tarkastin että aikaa tosiaan oli 5 minuuttia eikä 5 tuntia. Yritän siis tiivistää.

Keskeinen oppi liittyy yhteisöllisen asumisen suunnitteluun, sekä rakentamisen että toiminnan osalta. Yleensä aloitetaan rakennussuunnittelusta yhteistyössä tilaajan, rakennuttajan, ehkä toimijan ja joskus harvoin jopa tulevien asukkaiden kanssa. Tässäkin syntyy muuten yhteisö, jonka pitäisi pohtia talouden sekä tekniikan lisäksi myös käyttäjien tarpeita. Valitettavasti keskustelu eri ammattiryhmien välillä on usein ontuvaa. Vaikka puhumme kaikki suomea, usein tuntuu kuin puhuisimme eri kieltä. Jokaisella ammattiryhmällä on oma kielensä ja mikäli emme avaa perusteluja mitä ja ennen kaikkea miksi, jää paljon ymmärtämättä. On muistettava, että mikään ammattiryhmä ei hallitse kaikkia näkökulmia. Vain yhdessä keskustellen onnistutaan. Olettaen, että keskustelu on toisten ammattitaitoa kunnioittavaa, muuten päädytään turhaan jankkaamiseen, mikä ei nosta käyttäjän näkökulmaa esille.

Hyvin suunniteltu ei ole kalliimpaa rakentaa, se vaatii viitseliäisyyttä suunnitella hyvin asiakasryhmä huomioiden ja ymmärrystä siitä, että mikään ammattikunta ei yksin hallitse kaikkea tietoa mitä hyvään lopputulokseen pääsemiseen vaaditaan. Esimerkkinä voisi nostaa esille vaikkapa tekniikan vaatimat tilat. Kuilu kylpyhuoneen nurkassa olisi toimiva ratkaisu, mutta käyttäjän/asukkaan edustaja tietää, että se estää avustavan henkilökunnan pääsyn WC-pytyn viereen, jolloin avustaminen muuttuu varsin hankalaksi. Pieni juttu, mutta haittaa asumista seuraavat 40 vuotta.

Käyttäjälähtöisen suunnittelun esimerkki on myös korkeuserot ja opasteet. Suurin osa ikääntyneistä ”kutistuu” iän myötä, seurana usein myös huimaus sekä näköön liittyvät ongelmat. Näin ollen esimerkiksi kaapit, joissa hyllyt ovat yli 160 cm korkeudella, ovat käytännössä sekä turvallisuusriski että hyödyttömiä käyttäjän näkökulmasta. Sama problematiikka liittyy esimerkiksi opasteisiin. Kun 190 cm pitkä ammattilainen laittaa ovien yläkulmiin numeroinnit tai opasteet, ne ovat käytännössä hyödyttömiä useille asukkaille, kas silmä ei ota ja pää ei välttämättä käänny.

Samaan listaan voisi laittaa muotiin tulleet mikro-uuni-tiskikone- ja vastaavat yhdistelmät, joiden käyttöön nuoremmatkin tarvitsevat tekniikan tutkinnon. Vaikka suurin osa ikääntyvistä onkin varsin eteviä sekä tekniikan että digijärjestelmien kanssa, on hyvä muistaa, että osa ikäluokasta on syntynyt koteihin, missä ei vielä ollut sähköä. Miettikääpä samanlainen kehitysloikka omalle kohdalle. Siis muistetaan käyttäjälähtöisyys!

Puhuinkin jo aikaisemmin yhteisöistä ja kommunikaatiosta. Yhteisö ei synny pelkistä seinistä. Tiivis asumisyhteisö toimii samojen lainalaisuuksien pohjalta kuin mikä muu yhteisö tahansa – työyhteisöt, koulut, harrastus- tai perheyhteisöt. Nyt minun ei tarvinne avata sanoja työpaikka- tai koulukiusaaminen, kun pääsette muutenkin ajatuksesta kiinni? Toimiva yhteisö ei siis synny itsestään, eikä toimi ilman sääntöjä. Tai toimii kyllä, mutta silloin säännöt saattaa luoda se taloyhtiön ”koulukiusaaja”.

Painotan vahvasti yhteisökoordinaattorin tai vastaavan henkilön roolia, jonka tehtävänä on auttaa yhteisön muodostumista, toimia yhteisön tukena ja varmistaa että kaikki yhteisön jäsenet pääsevät mukaan, jokainen omien kykyjensä ja halujensa mukaisesti. Yhteisökoordinaattori ei ole pelkkä kuluerä, vaan merkittävä toimija yhteiskunnallisesti. Mikäli iäkkäiden asukkaiden palvelujen tarve siirtyy parikin vuotta kuten uusissa tutkimuksissa todennetaan, yhteisökoordinaattoreihin kannattaa panostaa.

Yhteisöllisyys edellyttää opastusta sekä ennen muuttoa että asumisen aikana. Asukkaiden kanssa, heitä auttaen, tulee käydä keskusteluja yhteisistä pelisäännöistä sekä siitä, kuinka toimitaan mahdollisten ongelmien ilmaantuessa. Sääntöihin liittyy myös se, ettei huonoa käytöstä, vähättelyä tai kiusaamista sallita. Kun perusta on luotu, onkin asukkaiden paljon helpompaa luoda toimintaa. Kunnioittavat kohtaamiset, turvalliset keskusteluympäristöt tuovat paitsi viihtyvyyttä, myös auttavat yhteisöä kehittymään. Säännöt luovat siis turvallisuutta sekä auttavat yhteisön sisäisiä normeja kehittymään oikeaan suuntaan.

Yhteenvetona voisi muistuttaa, että samat yhteisön pelisäännöt toimivat suunnittelukokouksista asumiseen. Suunnittelua, rakentamista, asumista sekä toimintaa suunnitellessa ja toteuttaessa, erottakaa asukkaan hyvä omasta mielipiteestänne. Onkin hyvä ainakin kerran päivässä pysähtyä ja katsoa asioita asukkaan näkökulmasta ja jos oikein hurjaksi ryhdytte, jopa kysyä asiakasryhmänne mielipidettä.